Järkyttävää miten aika kuluu. Viime viikolla pakkailin pieneksi menneitä vaatteita pois, nyt jo, vaikka poika on vasta 6 viikkoa. Haikeus iski ja käsitys siitä, että tästä vauva-ajasta kannattaa varmaan nauttia. Tätä menoa tämä ei kauaa kestä.

Kun on tooosi väsynyt niin on silti tosi vaikea nauttia. Mutta sitten keksittiin perhepeti ja elämä helpottui heti! Babu nukkuu siis nyt samassa sängyssä. Kokeiltiin Vaavi-sänkyä mun vieressä, joka helpotti elämää noin viikon. Sitten unet siellä alkoi kestämään n. 20min kerrallaan ja mä olin pikapikaa ihan zombikunnossa. Yksi yö babu jäi vähän niinkuin vahingossa viereen nukkumaan. Ja onkin sitten nukkunut siitä lähtien, kaikki nukutaan paremmin siitä johtuen. Ei ne unet nyt edelleenkään mitään superpitkiä ole, mutta enemmän kuin 2-3h jaettuna moneen pätkään. Itku on tullut noina öinä useampana kertana, mutta nyt elämä vaikuttaa vähän inhimmillisemmältä :)

Neuvolassa käytiin eilen. Babu on nyt yli 2kg painavempi kuin sairaalasta kotiin lähdettäessä ja pituuttakin on tullut 7cm. Etenkin pituus näkyy, mieletön venähdys tapahtunut. Toki painokin näkyy pyöreinä poskina ja pulleana vatsana, mutta edelleen poika on siro rakenteeltaan. Babuhan oli mitoiltaan syntyessään 3035g ja 50cm, alimmillaan paino oli 2880g.

Eilen oli myös eka kerta kun olin yksin Babun kanssa liikkeellä. Busseiltiin neuvolaan ja jäätiin hetkeksi sen jälkeen tekemään kauppa- ja apteekkireissu. Mua jännitti ihan hirveesti niinkin yksinkertainen asia kuin bussilla kulkeminen vaunujen kanssa. Hyvinhän se kuitenkin meni ja sain varmuutta jatkossakin liikkua bussilla. Ihana se vapauden tunne liikkua tuolla itsekseen ja ymmärtää, ettei se elämä nyt niin vaikeaa ole kodin ulkopuolella vauvankaan kanssa. Imetin neuvolan jälkeen neuvolan lastenhoitotilassa ja Babu nukkui tyytyväisenä vaunuissa kun talssin pitkin katuja. Niin pieniä asioita, mutta tekivät tämän mamman päivästä niin hyvän :) Elämä on aika kivaa <3