Kävin tällä viikolla ekoissa labroissa. Osan peruslabrojen vastauksista jo sainkin, niissä nyt ei mitään ihmeempää, mutta ens viikolla sitten saan loputkin. Mies varasi eilen simppanäytetestiin ajan, joutuu menee sinne polille sen antamaan. Mies luonnollisesti olis halunnut antaa näytteen kotona, mutta ehkä se onnistuu näinkin...

Menkat alkovat taas vaihteeksi tänään. Jännä miten nää pettymykset vaihtelee, pari viimeistä alkamispäivää on mennyt melkein itkien, mutta nyt oli vaan sellainen fiiliskin, että nyt ei ainakaan tärpännyt. Uuvuttavaa kuitenkin tämä odotus.

Vietettiin viime yö hotellissa, kaupunkilomailua kotimaassa. Oli tosi jees vaihtaa edes hiukan maisemaa ja muutenkin teki meille hyvää. Kevät on ollut vaikeaa, nyt täytyy kerätä voimia tulevaan. On meillä kivaa kahdestaankin, se tärkeä juttu. Vauva vain täydentäisi tätä meidän elämää, ja on yhteinen haave. Mutta pitää yrittää osata elää aina välillä tässä hetkessäkin ja löytää niitä onnen hetkiä eikä vain murehtia tulevaa. Kun mulla kumminkin on omasta mielestäni maailman paras mies