Päätän blogihiljaisuuden ensimmäisen ultran jälkeen. Eli kohdussa kölli viikkoja 8+1 vastaava ihmisen alku ja sydän sykki mainiosti :) Nyt tuntuu hieman konkreettisemmalta,vaikka vieläkin jotenkin vaikea uskoa tätä todeksi.

Viime viikot on menneet vaihtelevasti verisiä tuhruvuotoja säikähtäen, ympärivuorokauden oksentaen ja toisaalta voiden taas vallan hyvin. Pääsääntöisesti olen voinut siis  ihan ok, mitä nyt ruoka ei ihan kauheesti maistu ja hampaiden peseminen on haasteellista. Toi ympärivuorokautinen oksentaminen onneksi meni ohi.

Kuukauden verran odottelemme miten etenee, ennen kuin kerromme kenellekään.Hiljaa totutellaan itse ajatukseen.

Muuten alamme pikkuhiljaa palailemaan arkeen. Remontti on vieläkin kesken, mutta asumme sentään jo kotona. Kissat joutuu vielä paljon majailemaan eristettyinä makuuhuoneessa, muttta ehkä tämä tästä helpottaa. Mutta voin sanoa, että en ihan heti ole mitään remonttia suunnittelemassa. On tää vaan niin rankkaa.